Hei, olen Elina. Tervetuloa seuraamaan matkaani mieheni Heikin kanssa Pohjois-Amerikan halki. Blogissani pääset kurkistamaan kulissien taakse, minkälaista elämä on tien päällä

Tiistai 27. huhtikuuta 2021 Vapaapäivät ovat ohi

Äkkiä meni viikko kotona. Kaikenlaista saimme tehtyä ja levättyäkin. Luonnonvaraiset kukatkin olivat kukassaan terassimme vieressä. Nyt olemme reissussa kuukauden päivät ja sitten kunnon loma edessä. Ainakin elämme toivossa! Lastauksemme alkoi taas Indianasta ja haimme valopylväitä. Meillä on kaiken kaikkiaan kahdeksan purkua ja kaksi viimeistä on Salt Lake Cityn kulmilla. Niiden putkaminen menee ensi viikolle.

Lähdimme kotoa yhdeksän maissa, kun matkallamme minä sain toisen rokotuspiikin. Katsotaan, tuleeko oireita. Ensimmäisestä ei tullut mitään, joten toivossa on hyvä elää.

Oli pilvinen aamu, mutta ilma lämpeni koko ajan. Heti aamusta oli jo 15C/60F ja matkamme varrella oli jo 20C/68F. Lastauspaikalla 28C/82F.

Emme saaneet purettua tänään yhtään, kun ensimmäinen purkupaikka meni kiinni jo kahdelta. Puramme huomenna kuudelta aamulla paikallista aikaa. Ja toinen sitten myöhemmin. Ensimmäinen purku on Chicagon liepeillä, toinenkin Ilinoisin puolella. Kolmatta emme ehdi purkamaan huomenna, kun se on Kansasissa.
Heikki halusi puhtaan rekan ja saavuttuamme lähelle rekkastoppia, hän ajoi pesupaikalle. Minä jäin sisälle rekkaan istumaan.
Rekkastopilla ollessamme kävimme iltakävelyllä ja huomasimme rekan, missä oli Suomen ja Amerikan liput sekä teksti ”Sisu”. Koputimme oveen, ei vastausta. Toisella kierroksellamme saimme vastauksen koputukseemme ja siellä oli Jeremy Michiganin yläniemimaalta. Loppuilta hurahtikin mukavasti jutellessa hänen kanssaan. Hän osasi muutaman sanan suomea ja hän tykkäsi Turkin pippuri-karkista.
Jos haluat lukea lisää minun Amerikan kiertueesta, linkki aikaisempiin blogeihin ja tietoa minusta löytyy täältä.