Patikkamatkalla maapallon katolla Himalayan vuoristossa

0
113

 

Ainoastaan 25 minuuttia kestää lentomatka Buddha Air propellikoneella Kathmandusta, Nepalin pääkaupungista, vuorten keskelle Pokharan kaupunkiin.

Sieltä aloitin pienen ryhmän kanssa kolmen päivän patikkamatkani Annapurna vuoristoon. Lento on turvallisempi kuin 8 tuntia kestävä linja-automatka Nepalin kuoppaisilla ja monsuunisateiden vauromilla teillä, olin saanut kuulla. Maanvyöryt ovat hyvin tavallisia varsinkin sateiden jälkeen ja automatkat saattoivat pitkistyä monilla tunneilla. Joskin koneen jyrkästi kaartuessa ennen laskeutumista sain sydämeni oudosti hypähtämään, mutta perille päästiin ilman kommelluksia. 

Ensimmäinen iloinen havaintoni Pokharassa oli ilman puhtaus ja luonnon rehevyys. Olinhan Kathmandussa saanut käyttää hengityssuojaa koko ajan ulkona liikkuessani saasteisen ilman vuoksi. Myös alkava flunssa enteili tuloaan, mutta olin päättänyt suorittaa matkan sairauksista huolimatta.

Kun oli kotiuduttu hotelliin tuli eteen lupien hakeminen luonnonsuojattuun vuoristoon. Neljä valokuvaa tarvittiin kahteen eri ”vuoristopassiin”. Nepalin viranomaiset ovat tarkkoja turisteistaan, kotivakuutuksen numero ja lähiomaisten puhelinnumerot piti huolella kirjoittaa ylös.

Aikaisin seuraavana aamuna tuli nelivetoinen jeeppi hakemaan. Parin tunnin ”hyppymatka” autolla korkeammalle vuoristoon ja sitten päästiin aloittamaan vaellus noin kilometrin korkeudelta, ensin kylän halki ja viljelyspeltojen vierestä. Kauemmaksi ei autolla päässyt. Kävelysauva oli hyvään tarpeeseen kivikossa ja vesiputouksia ylitettäessä. Emmekä olleet yksin polkuja kulkemassa. Vuohet, härät ja aasit kulkivat omia matkojaan ja niitä sai välillä pukkia tieltä.

Maisemat olivat mahtavat, sekä ”sisällä” metsässä että avoimilla paikoilla jolloin vuoristo näytti parhaimmat puolensa auringossa..Havupuita ei paljon näkynyt mutta sitäkin enemmän alppiruusuja Rhododentron, jotka kasvavat puiksi täällä. 

Ensimmäinen yö vietettiin Tadapanin  yksinkertaisella majalla noin 2000 metrin korkeudella. Yöksi puin kaikki mukanani tuomat vaatteet päälle kosteutta ja kylmyyttä paeten.

Aamunauringon noustessa aloin jo lämpenemään kun sain ihailla lumisia vuorenhuippuja aamu-usvassa.

Seuraavan päivän vaellus polkuja ja kiviportaita ylös ja alas päättyi Ghorepanin isompaan kylään 2750 metrin korkeudelle. Tämä paikka tuntui jo kaupungilta ja siellä olikin muutama pieni kauppa josta voi ostaa maisemakortteja, makeisia, vessapaperia ja muuta tarvittavaa. Löysimme jopa German Bakery- kahvilan, missä capuccino ja chockladcroisant maistuivat taivaallisen hyvältä. Ihmettelin kylläkin miten paljon aasit olivat saaneet kantaa selässään kaikkia noita tavaroita. Edellispäivän polulla oli kulkue aaseja tullut meitä vastaan raskaat taakat selässään. Yhdellä oli molemmin puolin selkää isot häkit täynnä kanoja. Vuoristokylät sijaitsevat niin ahtaissa paikoissa että helikopterit eivät niihin pysty laskeutumaan. 

Ghorepanin Lodge-majapaikka tuntui ihan ylelliseltä, siellä oli suihkukin joka huoneessa ja yhteinen ruokala jonka avoimessa tulisijassa saattoi lämmitellä. 

Kolmannen päivän aamuna oli herätys kello 04 auringon nousua katsomaan Poon Hill vuoristoon, 3200 metrin korkeudelle. Tunnin vaellus pimeässä – ylös ylös ylös- aamu-unisena, väsyneenä, suunnistuslamppu otsalla, pipo päässä ja lapaset kädessä. Taisi olla mahtava näky kun kaikkien hotelleiden asukkaat vaelsivat ylöspäin ainoastaan pienen otsalampun valossa. Mutta auringonnousun näkeminen korvasi vaivalloisen vaelluksen. Ympäröivät vuoret alkoivat kuin elää auringon säteistä. Seisoimme ja ihailimme näkymää puolisen tuntia miinusasteissa säässä, ennen kuin aloitimme matkan takaisin aamiaiselle. Se kävikin sitten kuin tanssi päivänvalossa. 

Aamiaisen jälkeen aloitimme viimeisen matkan Ullerin kylään 2000 metrin korkeudelle mistä jeeppi haki meidät väsyneet kulkijat.

Paluumatkalla Buddha Air jakoi kaikille matkustajille lahjaksi kultaisen Buddha patsaan.