Hei, olen Elina. Tervetuloa seuraamaan matkaani mieheni Heikin kanssa Pohjois-Amerikan halki. Blogissani pääset kurkistamaan kulissien taakse, minkälaista elämä on tien päällä.

Torstai 15. huhtikuuta 2021 Montana

Kävimme aamupalalla Missoulassa, Heikin ”työpaikan” vieressä. Ravintola on takaapäin aika rähjäisen näköinen, edestä edustavamman näköinen. Ruoka oli hyvää, siis tyypillistä amerikkalaista aamupalaa, ja edullista. Yritin opettaa tarjoilijaa sanomaan saksaksi ”minä rakastan sinua”, kun hänen sukujuurensa ovat Saksasta. Hän voisi yllättää miehensä puhumalla saksaa. Ei kääntynyt hänen kielensä sanomaan ”ich”-sanaa kunnolla. Hän ei osannut sanoa sitä ilman ”s”-äännettä. ”Dich” kuulosti ihan kuin olisi sanonut englantilaisittain”dish”. Olen myös kuullut amerikkalaisten lausuvat ch:n k-kirjaimena. No, k-kirjaimena lausuttuna tästähän tulisikin mielenkiintoinen lause! Ja Bach’n nimen lausuvat ”Bak”.

Lähdettyämme tutkimme taas lämpötiloja edessäpäin olevista kohteista. Tarkoitus oli ajaa Broadus-nimiselle paikkakunnalle, mutta sinne on luvattu lumisadetta täksi illaksi ja huomiseksi. Päätimme ajaa ohi. Emme voineet kuitenkaan ajaa kovin pitkälle, kun meillä ei ole lupa ajaa Wyomingissä kuin vasta huomenna.

Clark Fork-joki jatkoi matkaansa meidän rinnallamme jonkin aikaa. Sen jälkeen Silver Bow Creek-joki, josta en ehtinyt ottamaan kuvaa. Katsoin satelliittikuvaa ja aika kiemurainen joki.

Kuvaa ottaessani en kiinnittänyt huomiota tien vieressä olevaan ristiin. Täällä on ihmisillä tapana laittaa risti nimen kera onnettomuuspaikalle, missä lähisukulainen on menehtynyt.

Nousimme ylös, laskeuduimme alas. Välillä vuoren päällä, välillä tasangolla ja sama uudelleen muutaman kerran.

 

Maisemat eivät tästä juurikaan muuttuneet, vaihtuivat vain vuorista tasangoksi vuorotellen.  Mutta alkoi satamaan lunta. Ei kiva ollenkaan, vaikka lumesta tykkäämmekin. Mutta vain talvella!
Uusi joki, Yellowstone, lumisateessa.
Hiljalleen lumisade muuttui vesisateeksi. Pilvistä ja koleaa. Oli vain 36F/2C astetta lämmintä. Välillä sade muuttui räntäsateeksi. Oikein kurja keväinen ilma.
Intiaanipäällikön, Kaksi Kuuta, historiallinen monumentti Busbyn kylässä. Olimme Pohjoisen Cheyenne intiaanien  reservaattialueella.

 

Onneksi ei tarvinnut pysähtyä. Johan tuo kellokin oli jo yli viisi illalla eli liekö ollut kotimatkalla.
Kelit jatkuivat sateisena, välillä lunta, räntää, välillä rakeita, tosi pieniä, ja välillä taas vettä. Saavuimme yöpaikkaamme tuntia ennen auringonlaskua. Piha oli kurainen, ei ollut päällystetty, joten eipä juuri innostanut ulkona olo tänä iltana.
Jos haluat lukea lisää minun Amerikan kiertueesta, linkki aikaisempiin blogeihin ja tietoa minusta löytyy täältä.