Pieni taloni valtatiellä

Hei, olen Elina. Tervetuloa seuraamaan matkaani mieheni Heikin kanssa Pohjois-Amerikan halki. Blogissani pääset kurkistamaan kulissien taakse, minkälaista elämä on tien päällä.

Tiistai 23.3.2021. Neljä osavaltiota

Eilen ajoimme pidemmälle kuin alunperin olin tarkoitus mahdollisen lumisateen takia. Tutkin sääkarttaa ja lunta piti sittenkin sataa edessämme. Eilen oli vielä ennustus, että tämän päiväinen lumisade olisi jo jäänyt taaksemme. Niin nämä ennustukset muuttuvat.

Lähdimme liikkeelle pimeän aikaan ja aurinko alkoi nousemaan horisontissa. Tie mutkitteli ja auringon kajastus oli välillä edessämme, välillä oikealla puolella. Taivaalla oli tummia pilviä, mikä esti näkemästä auringon nousua laajemmalla alueella. Sääkartan mukaan olimme jo lumisadepilvien ulkopuolella, kun alkoi satamaan lunta. Ei pitänyt tämän päiväinen ennustus paikkaansa ollenkaan. Taitaa tämä lumi seurata meitä tämän kertaisilla matkoillamme. Nyt olimme 6000 jalan/ reilun mailin/1.5 km korkeudella. Onneksi ei ollut samanlaista sadetta kuin Texasissa viime viikolla!

Keli kirkastui päästyämme Uuden Meksikon puolelle. Mutta tuulilasi oli taas likainen! Sekunnissa hävisi tunti elämästämme. Näin ensimmäisen sinisen talon. Kuvassa talo on tosi epätarkka, mutta sinisen se on!

Ajoimme Continental Deviden (mannerjakauman) kautta.

 

Matkamme Uudessa Meksikossa jatkui aurinkoisemmissa merkeissä. Ajoimme taas Purple Heart reitillä, I-40:llä, nyt itään päin. Kasinokin olisi ollut auki, mutta vain Uudessa Meksikossa asuville. No, johan me näimme tarpeeksi kasinoita Las Vegasissa. Emmekä pelanneet penniäkään!

Albuquerque, Uusi Meksiko, New Mexico
Albuquerquessa oli lämmintä 12C/53F. Aikaisemmin, lumisateessa, lämpöä oli vain asteen verran, 34F.

Ylitimme taas vuoret ja sen jälkeen oli taas tasaista koko päivän. Paikka paikoin oli lunta maassa.

Lähestyimme Texasin rajaa ja päätimme kokeilla, miten hyvää ruokaa on rajalla olevalla rekkastopilla, exit 369, I-40. Ruoka oli hyvää, ja ravintola, kun sämpyläpaikkakin, olivat sisustettu retrotyyliseksi. Mielenkiintoista mennä ajassa taaksepäin.

On harmi, kun ihmiset roskaavat luontoa. On niin ruman näköistä. Siksihän täällä on ”Adopt the highway” (adoptoi maantie) -systeemi pitämään tien vierukset puhtaana.

Uusi Meksiko jäi taaksemme ja Texas edessämme. Menetimme taas yhden tunnin. Tuulimyllyt tulivat taas kuvioihin. Kuten tasaiset, laajat pellotkin. Olikohan taas lunta tiedossa, kun tie oli suolattu jo valmiiksi?

Cadillac Ranch
https://en.wikipedia.org/wiki/Cadillac_Ranch

Juuri ennen Oklahoman rajaa oli karjaa pellolla, kuten oli myös Oklahoman puolellakin. Tänään tulikin ajettua neljässä eri osavaltiossa: Arizona, Uusi Meksiko, Texas, Oklahoma. Yöpaikkaamme saavuimme auringon laskettua.

Täällä linkki aikaisempiin blogeihin.