Hei, olen Elina. Tervetuloa seuraamaan matkaani mieheni Heikin kanssa Pohjois-Amerikan halki. Blogissani pääset kurkistamaan kulissien taakse, minkälaista elämä on tien päällä.

Keskiviikko 19. toukokuuta 2021 Lunta karkuun

Viime yönä Heikki ajoi jonkin matkaa eteenpäin, kun minä nukuin. Häntä ei nukuttanut, kun hän sai levätä kunnolla vapaapäivinämme. Heikkihän tarvitsee vähemmän unta kuin minä. Herättyämme tutkimme sääkarttaa ja ulkona oli vain 6C/43F ja lumisadetta tiedossa. Aamulenkille piti laittaa kunnolla päälle, kun oli vielä kunnon tuulikin. Tänä iltana meillä ei ole mahdollisuutta iltalenkkiin, kun olemme kuitenkin myöhään perillä ja uni vie voiton. Meillähän on periaate, että joka päivä kävelemme ainakin 30 min.

Ostin meille salaattiannoksen (lisä)ruuaksemme, jos/kun jostakin saamme ostettua lounaan. Koskaan ei ole varmuutta, mitä ruokaa saa miltäkin rekkastopilta. Eikä salaattia ole aina tarjolla. Jos emme saa lounasta mistään, niin on tässä salaatissa proteiiniakin matkassa. Ja onhan meillä purkkiruokaa mukana niille päiville, milloin ei löydy syötävää. Ja tietysti ruisleipää lisukkeineen sekä hedelmiä/vihanneksia.

Rekkastopin huoltomies sanoi Heikille, että lumisade oli tulossa. Uudelleen sääkarttaa tutkimaan ja saamaan selville, minne päin lumisade on menossa. Myös edestäpäin tutkimme on matkallamme lumisadetta tiedossa. Olimmehan Montanan vuorilla. Oli hyvä, että Heikki ajoi yöllä pidemmälle, kun muuten olisimme heti aamusta olleet lumisateessa.

Pääsimme lähtemään vasta 12:45 meidän aikaamme eli myöhään. Myöhäinen kuorman saanti eilen aiheutti meille tälle viikolle myöhäiset ajopäivät. Alkumatkamme varrella oli tummia pilviä ja jonkin verran vesisadettakin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin puolipilvistä. Matkamme varrella varoiteltiin talvisäästä tämän päivän iltapäivästä perjantai-aamulle.

Heikki jutteli kuormien välittäjien kanssa, josko hänelle olisi ensi viikollekin lyhyttä kuormaa. Yksi jo soitteli. Siitä kuormasta tiedämme vasta huomenna. Jotta Heikki voi ajaa ensi viikolla, meidän piti tehdä uusia laskelmia, mitä kautta ajamme tämän kertaiselle purkupaikalle. Suunniteltua reittiämme pohjoisen kautta vai keskellä olevaa. Nyt näyttää siltä, että ajammekin keskimmäistä reittiä. Sehän on hiukan lyhyempi ja auttaa asiaa. Viime öinen ajokin auttoi aika paljon, kun nyt keskireitin varrelta löytyi yöpaikka.
Laskimme, että me olemme purkupaikalla heti perjantai-aamuna ja sen läheltä uusi kuorma, jos saamme tämän, mistä tiedämme huomenna. Ajaisimme kotiin ja Heikki olisi kotona sunnuntaille ja sitten lähtisi taas tien päälle. Minä jään kotiin. Minulla on kaikenlaista suunniteltu jo ensi viikolle, en voi lähteä mukaan.
Kävimme syömässä kiinalaista ruokaa ja ilma oli lämmennyt 20C/68F asteen paremmalle puolelle. Jaloittelu teki hyvää, kun matkaa oli vielä jäljellä monen tunnin edestä.
Matkamme jatkui vaihtelevissa maisemissa. Saavuttuamme lähelle Wyomingia, arojen molemmin puolin oli kunnon metsää ja epätasaista maastoa. Wyomingissa olimme vain tuokion, kun Etelä-Dakota tuli vastaan.
Ilta taas hämärtyi, mutta matkamme vain jatkui. Huomiselle jää noin 650 mailia/1000 km jäljelle, kunhan saavumme määränpäähämme myöhemmin tänään. Sen siivin voimme purkaa heti perjantai-aamuna. Emme tiedä vielä, moneenko asti ottavat tavaraa vastaan, joten on parempi olla perillä jo heti aamusta.

Jos haluat lukea lisää minun Amerikan kiertueesta, linkki aikaisempiin blogeihin ja tietoa minusta löytyy täältä.