Pieni taloni valtatiellä

Hei, olen Elina. Tervetuloa seuraamaan matkaani mieheni Heikin kanssa Pohjois-Amerikan halki. Blogissani pääset kurkistamaan kulissien taakse, minkälaista elämä on tien päällä

Torstai 24. maaliskuuta 2021 Kohti auringonnousua

Aurinko nousi suoraan edessämme ja ajoimme sitä kohti kunnes se oli niin korkealla, ettei enää häikäissyt silmiämme. Aurinkolaseille oli taas käyttöä. Minä laitoin isot aurinkolasit lasieni päälle, jotta näin eteeni edes vähän.  Välillä nostin ne otsalleni, jotta pystyin lukemaan netistä uutta tietoa. Aurinkolasini olivat liian tummat, jotta näin lukea tekstiä tabletista. Tänään tutkin, millainen kiertoilmakypsennin eli air fryer toimisi parhaiten rekamme pienessä tilassa. Tutkin myös, miten saan tekstiviestini sekä puhelimeeni että tablettiini. Tietoa löytyi, mutta puhelimessani ei ole sellaista toimintaa, millä onnistuisi. Pitää siis mennä liikkeeseen tai soitella jonnekin.

Oklahoma City oli ensimmäinen iso kaupunki edessämme. Ajoimme, taas, Tinker ilmavoimien tukikohdan vierestä. Heti kohta pysähdyimme rekkastopille hakemaan parempaa kahvia. Aamullinen kahvi oli kuulemma ollut kamalaa. Onneksi minä en juo kahvia, vaan voin itse valita, millaisen teepussin otan ja miten vahvaa juon. Tällä reissulla olenkin ollut kuumalla mustaherukkalinjalla. Hyvää on ollut joka kerta!

Tietyömaa-alueita riittää. Välillä on toinen kaista kiinni, välillä molemmat ja sitten kaikki liikenne on ohjattu yhdelle puolelle. Välillä tuntuu, että on kapea kaista rekalle, mutta hyvin niistä on mahtunut.

Luonto alkaa vaihtamaan väriänsä: pensaat saavat värikkäät värinsä takaisin, lehdet alkavat vihertämään, kuten nurmikkokin.

Oli mielenkiintoista huomata, että Arkansasin puolella, alkumatkasta, puut olivat vihreämpiä kuin Oklahomassa.

Arkansasissa on maan ainut timanttikaivos ja siellä voivat yksityishenkilöt kaivaa omia timantteja.

Mielenkiintoista tietoa Arkansasista:

https://www.ducksters.com/geography/state.php?State=Arkansas

Ei mennyt tämäkään päivä näkemättä kolaria.

Siellä täällä oli järviä, yli 2000 koko osavaltiossa. Michiganissa yli 11000 ja Alaskassa yli kolme miljoonaa.
Täälläkin oli valkeita aitoja ympäröimässä tontteja. Hevoset puuttuivat.

Heikki jutteli Jussin kanssa puhelimessa ja sopivat tapaamista yhdelle rekkastopille. Jussi tuli idästä ja me lännestä. Olimme molemmat I-40:lla. Minä laskin, millä keskinopeudella meidän piti ajaa, jotta olimme samaan aikaan perillä Jussin kanssa. Ensimmäinen tapaamispaikka ei onnistunut liikenneruuhkan vuoksi, mutta yritimme toista. Jussi on matkalla Kaliforniaan.

Tänään sain kuvat kahdesta ”Adoptoi moottoritie”- kyltistä. Peitin nimet, ketkä ovat adoptoineet mailin/1.6 km (?) pätkän tiestä.

Pysähdyimme pitämään puolen tunnin pakollista taukoa (pitää pitää, jos tarkoituksena on ajaa yli 8 h yhteen menoon) ja ulkona olikin tosi lämmin. Aamulla oli vain 5C/41F, nyt 26C/79F. En tarvinnut takkia enää.

Tapasimme Jussin ennen Memphisiä ja oli kiva vaihtaa kuulumisia. Jussin piti kuluttaa aikaa, kun hän ei saanut ajaa ylileveällä kuormalla Little Rockissa klo 16:00-18:00.

Jossain savusi mustaa savua, olikohan toisella sillalla? Pian olimme Tennesseessa ja aika läheltä Graceland ajoimme. Eikä mennyt pitkään, kun olimme Mississippissä. Tänäänkin tuli ajettua neljässä eri osavaltiossa: Oklahoma, Arkansas, Tennessee ja Mississippi.
Kokeilimme yhtä rekkastoppia yöpaikaksemme, mutta se oli aika täysi ja ajoimme seuraavalle. Onneksi välimatkaa oli vain 18 mailia / 29 km. Meillä oli ajoaikaa jäljellä enää 45 min eli hyvin ehdimme. Aika täysi oli tämäkin paikka, mutta onneksi oli pari paikkaa jäljellä. Täysi päivä tuli tästäkin päivästä. Huomiselle jäi noin 550 mailia / 880 km.
Jos haluat lukea lisää minun Amerikan kiertueesta, linkki aikaisempiin blogeihin ja tietoa minusta löytyy täältä.